Tänäkin vkl:ppuna kävimme Lahdessa. Tällä kertaa päämatkustaja oli maailman nopein laukkaaja, hyppy-sankari, iloinen touhu-poika Hap. Osallistuimme pitkästä aikaa näyttelyyn.

Kehä oli tilava ja tuomari mukavan nopea. Päivä venyi silti aika pitkäksi, mukava reissu oli kuitenkin. Kotiintuomisiksi saimme Hapin kanssa T-arvostelun. Hap jaksoi näyttelyhulinan hienosti ja sai tietenkin kehut ja kunnon kourallisen herkkupaloja oman vuoronsa päätteeksi :)

Paikalla olivat myös Anni-täti, jonka naaman Hap haluaa aina ystävällisesti pestä sekä Sisu-iskä. Hap seurasi valtavan tarkkana Annin ja Sisun tekemisiä. Hap selvästi tiesi, että noissa kavereissa on jotakin erityistä :)

Päivän päätteeksi käytiin yhdessä merkkailemassa lähimetsikköä.

Kotona Hap pötkähti heti nukkumaan ja Pablon kanssa lähdettiin lähirantaan kalliolle tuulettamaan turkkia ja nostelemaan kaislaa + keppejä merenpohjasta :)

Eilinen iltapäivä ja ilta vietettiin Lahdessa. Osallistuimme kultaisen Pablon kanssa Rottweiler-yhdistyksen järkkäämään BH-kokeeseen. Kokeeseen osallistui 10 koirakkoa.

Ilmoittautumisen ja koirien tarkastuksen jälkeen arvottiin suoritusjärjestys. Meille tuli numero 6, mihin olin oikein tyytyväinen. Ehdin hyvin nähdä muutaman suorituksen ennen omaa vuoroamme. 

Oma vuoromme alkoi paikallamakuulla, mikä ei kauan kestänyt, kiitos osaavan belggari-parimme. Pablo on varma paikallamakaaja, mutta loppua kohden Pablo alkoi silti vinkua ja haukahdella. Ihan selvästi ilmoitti minulle: "Ei enää huvittaisi maata täällä!". Helpotuksen huokaus olikin suuri, kun tuomari sitten kääntyi puoleeni ja antoi luvan palata koiran luo. Pablo oli siihen mennessä ensimmäinen kokeen koirista, joka pysyi maassa ja paikoillaan koko vaaditun ajan. Tuosta oli hyvä jatkaa liikkeiden suoritusosioon, jännityksenikin väheni huimasti :)

Pablo suoritti seuraamiskaavion ja muut liikkeet kuten kuuluu, ainoastaan istuminen henkilöryhmässä jäi tekemättä. Arvoisa Pablo-herra seisoi mieluummin. Pablo näytti parasta seuraamistaan vain pätkissä, sitä tuomari olisi toivonut näkevänsä enemmän. Parempia vasemmalle kääntymisiä ja luoksetuloon enemmän vauhtia. Summa summarum: tottelevaisuusosio hienosti hyväksytty ja oikeus jatkaa kaupunkiosioon :)

Kaupunkiosio jatkui muutaman km:n päässä ison kauppakeskuksen pihassa. Parkkipaikka oli lähes täynnä autoja ja väkeä kulki edes-takaisin ostoksille. Lähellä seisoskeli muutama mopo-poika ja muutama pikku-poika rullaluistimiensa kanssa. Häiriökoirina pari isoa rottista, pakolliset pyöräilijät, juoksijat, henkilöryhmä, jne.  Kaupunkiosio oli ja on itsevarmalle Pablolle pala kakkua ;-) 

Pablo siis suoritti koko kokeen hyväksytysti ja sai siitä palkinnoksi BH-koulutustunnuksen sekä hienon pinssin. Tottakai myös ison kasan herkkupaloja. 

Minnalle suurkiitos matkasta, seurasta ja henkisestä tuesta :) Kotona meitä odotti aivan suunnattoman iloinen Pikku-Tassu. Hap oli hajota liitoksistaan, niin valtavan iloinen hän oli, kun palasimme Pablon kanssa kotiin. Pieni Hap taisi arvata, että syksyn koittaessa hänkin pääsee samaan kokeeseen ja saa itselleen oman yhtähienon pinssin ;-)

Olemme nykyään Espoolaisia. Monta kivaa kaveria ja ystävää jäi vanhoille kotikulmille, ainakin osaa tulemme kuitenkin näkemään koiratapahtumissa ja ehkäpä osaa yhteisulkoilun merkeissä. Nyt meillä on isot metsät ja meri entistä lähempänä. Tänään kävelimme katsomaan lähirantaa. Bad idea, sillä suur-uimari-Pablo olisi tietenkin halunnut heti uimaan ;-)

Kesä on kuitenkin pian ja Pablo pääsee varmasti taas uimaan koiraa sielunsa kyllyydestä :)

Saapa nähdä jatkaako Hap kahlailulinjalla vai kastelisiko Hap tänä kesänä kulkusensa ;-)

Pojat ovat kotiutuneet hyvin ja varmasti löytävät nopsaan uusia kavereita. Heti eka yöstä alkaen, tuttuun klo-aikaan, Pablo nukahti parvekkeen oven eteen ja Hap sänkyyn viereeni, kuten ovat aina tehneet :) Ruoka maistuu, merkattavaa riittää ja kaikki vanhat tavat ovat kunniassa, mm. tassukeksien ja aamujuuston pyytäminen ;-)

Jos haluaa itselleen kunnon lihaskrampit ja -jumit, niin kannattaa hankkia kaksi tällaista hulmuturkkia ;-) Harjasin molempien kaulukset pohjia myöden ja sen kyllä tuntee kropassaan.

Maaliskuun viikonloput ovat kuluneet pääosin ohjatuissa tokotreeneissä. Pablo on päässyt treeneihin lauantaisin ja Hap sunnuntaisin. Monenlaista treeniä on tehty ja molempien kanssa on opittu paljon. Pablon kanssa ollaan mm. saatu lisää nopeutta maahanmenoon. Hapin kanssa ollaan opittu mm. kapulankiertoa.

Paikallamakuuharjoituksia on tehty monenlaisen häiriön alla. Me ohjaajat olemme metelöineet, juosseet, hidastelleet ja kaatuilleet koiria jättäessämme sekä palatessamme takaisin. Ohjaajat ovat olleet piiloissa ja rivistä on kutsuttu koiria kesken kaiken ja on tehty jopa luoksetuloa paikallamakaajien välistä. Pablo ja Hap ovat kestäneet kaikki häiriöt :)  

Nyt työstetään Istu-kaukoa. Molemmat pojat istumaan noustessaan siirtävät muutaman sentin takatassujaan eteenpäin kroppansa alle. Myös kapulan pito-otetta työstetään ja turhat askellukset estehypyn jälkeen yritetään saada pois. Siinäpä meillä puuhaa ;-)

Ja kuten aina, taaskin olen saanut palautetta tavastani kävellä seuruuttaessani koiraa. Voi, että voi käveleminen olla ihmiselle vaikeaa. BH-säännöissäkin sanotaan, että "koiran ohjaaja liikkuu urheilullisen suorana". Miten en voi osata vieläkään kävellä suorassa ja suoraan!?

Nyt on taas niin paljon juoksuisia liikkeellä, että keppi-pojat liikkuvat vain tarkoin valittuina aikoina ja paikoissa vapaana. Molemmat ovat selvästi näyttäneet eleillään ja ilmeillään, että narttujen perään juoksisivat ilomielin, jos vain pääsisivät.

Pablo on vaihteeksi ottanut oppia pikku-veljeltään :) Hap, joka on jo konkari bussi-matkailun suhteen (kokonaiset neljä hyvinsujunutta parin km:n matkaa takanaan) näytti Pablolle la-aamuna miten bussissa matkustetaan. Pablokaan ei lyhyttä ensimmäistä bussimatkaansa erityisemmin ihmetellyt, kuten ei yleensäkään uusia asioita.

Pojat ovat päässeet myös matkustamaan eka kertaa muutaman pysäkinvälin paikallisjunalla. Kohdalle osui sopivasti uudehko matalalattiajuna. Ne ovat avaria, hiljaisia ja kulku tasaista. Matkustajia oli vähän ja pojat eivät olisi voineet junassa olostaan vähempää välittää :)

Viikko sitten pojat pääsivät eka kertaa yöpymään pari yötä hotellissa. Pablo otti uuden tilan pian haltuunsa ja nukahti huoneemme oven eteen kuten tapoihinsa kuuluu. Hap tutkaili huonetta ja uutta ympäristöä pidempään, mutta nukahti sitten hänkin ja myös tapojensa mukaan eli sänkyyn :) 

Tänään oli viimeinen kerta Hapin agi-kurssia. Kerrattiin mm. puomia ja A-estettä. Rengas ja keinu vaativat vielä eniten harjoittelua. Tunnin päätteeksi teimme radan: Este, U-putki, takaleikkaus, rengas, suora putki, este, valssi ja putken kautta sama reitti takaisin. Minulle viimeisin oppi oli, että ohjaukseni on myöhässä. Hap tekee kaiken mitä pyydän, minun pitää siis _ajoissa_ kertoa koiralle, mitä seuraavaksi. 

Kurssin päättymisen ja kauniin sään kunniaksi, kävelimme Hapin kanssa koulusta takaisin. Matkaa tuli reilut kaksi km eli oikein hyvä loppuverryttely. Kävelyn lomassa leikittiin kepeillä ja hihnalla :)

Tasapuolisuuden nimissä olen harjoitellut myös Pablon kanssa, Hapin kanssa saamiamme kotiläksyjä agi-kurssilta. Pablokin selvästi tykkää, kun pääsee tekemään fyysisempiä juttuja. On ihan uskomatonta miten paljon Pablokin osaa, edellisestä agi-kurssistamme Pablon kanssa on sentään jo kolme vuotta aikaa. Minun taitavat, ihanat poikani :) 

Eilen tein kaksin Pablon kanssa ison lenkin. Lenkin lomassa tehtiin muutama toko-liike ja palkaksi kiskottiin hanskaa. Voi pojat, että Pablo kieppui ja kiskoi ja murisi, kun en heti luopunut hanskastani ;-) 

Moni ohikulkija erehtyy, kun antaa uroksensa isotella "vastaantulevalle rauhalliselle Lassielle". Pablo on arvonsa tunteva herra, joka ei ole koskaan ollut mikään nössykkä ja, joka ei mitään vit...#""#¤#"¤¤...uilua kuuntele. Pablolla on pitkä pinna, mutta joskus senkin raja ylittyy. 

Pablo onneksi luottaa minuun kybällä ja kun pyydän Pablon siirtymään oikealleni, niin Pablo tietää, että minä hoidan ohituksen ja vastaantulijasta ei tarvi välittää. Ihana, rakas Pabloni :)

Tänään treenattiin toisen rakkaan poikani, keppien-pilkoja/kantaja-Hapin kanssaagi-kurssilla putkea, pussia, puomia, esteitä, keppejä ja rengasta. Kerrattiin myös ohjaajan tekemää takaleikkausta ja uutena asiana minä opin persjätön. Hap myös pujotteli kaikki 12 keppiä ja itkuhan minulta meinasi tulla, niin hienosti se sujui :)

Edelleen saimme kotikäksyksi treenata irtoamista esteelle eli sitä, että Hap ei niin tarkkaan seuraisi minua (mikä on tokon kannalta huippu-juttu), vaan etenisi radalla itsenäisemmin.

Pojissa on mielenkiintoisia eroja. Esim. kun ohitamme korkean aidan, jonka takana jokin kiinnostaisi poikia, niin Pablo lähtee heti etenemään, yrittäen kiertää aidan.  Hap, pieni Touhu-Jalka, Hyppy-Sankari, hyppää ensin 90 asteen kulmassa maasta ylöspäin eli niin, että kuononsa kohoaa pääni korkeudelle. Hap yrittää siis nähdä ja/tai loikata aidan yli, vasta sen jälkeen Hapkin lähtee kertämään aitaa. 

Sieltä ne tulee taas sen näköisinä, että nyt kyllä leikitään hanskapainia ja annat meille taskusta maksanpaloja tai me kaadetaan sut ;-) 

Viime aikoina ollaan ihan sattumalta tavattu useampiakin collienarttuja. Collienartut ovat järjestään vilauttaneet pojille etuhammasta ja näyttäneet, että poikien seura ei todellakaan kiinnosta. Onneksi sentään muun rotuiset nartut tykkäävät pojista ;-)   

Taas tuli sen verran pakkasta, että Pablo alkoi nostelemaan tassujaan ja sai siitä syystä tossut jalkaansa.

Hapin agi-kurssi jatkuu. Hap pujottelee hyvin, puomi sujuu hyvin. Nyt on kotiläksynä irtoamisharjoitukset namialustan avulla eli se, että Hap etenisi seuraavalle esteelle itsenäisemmin, minusta välittämättä.

Ja minun kotiläksyni on, että: KESKITY! Ohjaa kunnolla. Hap on taitava, valtavan oppivainen ja seuraa minua tarkasti. Tottakai Hap pysähtyy esteen eteen, jos minäkin teen siinä äkkijarrutuksen ja vedän samalla ohjaavan käteni taaksepäin, että pääsen kääntymään. KESKITY! MIETI. Katso kenttää koiran tasolta. Älä huido sitä kättä, millä et ohjaa. Mieti mihin suuntaan se sormi osoittaa, mieti missä se este on. Ole selkeä. Älä teetä liikaa toistoja. Palkkaa kunnolla silloin, kun palkkaat. Ole nopea, ajoitus ratkaisee.   

Kun jätän Hapin esteen eteen odottamaan, niin Hap istuu tosi hienosti ja istuu ns. syvään. Tästäkin pitää muistaa palkata koiraa. Ei ole itsestäänselvyys, että syvään istuminen pysyy, se saattaa helposti muuttua varaslähtöä enteileväksi tassujen siirtelyksi ja etukenoksi.

Voi tsiis, miten vaikea laji! Mutta Hap tykkää ja siksi minunkin on pakko oppia :)

Kumpikaan pojista ei ole koskaan matkustanut bussilla. Alkuviikosta päätin, että nyt sunnuntaiaamusta, jolloin liikennettä ja matkustajia olisi vähemmän, kokeiltaisiin.

Pablo "The Murisee Leikkiessään, Kiskoessaan ja Merkatessaan Juoksunarttujen Hajuja" jäi aamupäiväksi kotiin viettämään lepoa ja suuntasimme Hapin kanssa bussipysäkin kautta agi-jatkokurssille.

Hap nousi bussiin, matkusti siellä ja astui sieltä ulos kuin vanha tekijä :) Ei minkäänlaista ihmettelyä matkasta, Hap vain tarkkaili muita matkustajia ja höristeli välillä vähän korviaan suhahtaen avautuville oville.

Agi-kurssilla palauteltiin mieliin putkea, keppejä, puomia ja hyppyesteitä. Oli tosi kivaa ja hyvin sujuivat ja taas kerran tuli huomattua, miten kunnon tauot auttavat poikia oppimisessa, asioiden sulattelussa. Kun vielä minun ohjauksenikin kehittyisi samaan tahtiin taukojen aikana. Nykyään Hap myös malttaa odotella rauhassa vierelläni taukoajat.

Kotiläksyksi saimme opetella mm. kosketusalustaa. Ohjaaja sanoi meistä näkyvän, että tokoa on treenattu. Koira seuraa minua, ehkä hieman liikaakin agia ajatellen ja minä seuraan koiraa, liikaa. 

Ostin tällaisen, tosi kätevä, suosittelen. Kesäkuumallakin varmasti kivempi käyttää kuin hiostava treeniliivi.

Ei kai Pikku-Tassu vain toivo ja odota vielä lisää lunta ;-) Pojat kyllä viihtyvät hangessa, juoksevat, leikkivät ja kierivät, mutta minulle tämä lumimäärä jo riittäisi.

Meillä on poikien kanssa ollut kokoajan vain kaksi sääntöä. Ja pakko todeta, että olen aivan sikamaisen tyytyväinen siihen, miten molemmista säännöistä on pidetty kiinni ja ne ovat siksi pojille selviä :)

Ensimmäinen sääntö on, että toisen ruokiin ei kosketa. Jos toinen jotakin jättää, niin vain minä annan ne loput toiselle. Jos annan.

Toinen sääntö on, että hihnassa ei vieraita koiria nuuhkita. Sama homma kuin treenatessa ja etenkin nyt, kun lunta on paljon ja ulkoilupolut kapeita, niin tämä asia helpottaa liikkumista huomattavasti.

Minä, kuten moni muukin useampaa koiraa taluttava, väistän mieluummin suosiolla itse, kuin jään arvailemaan, että väistäisikö se vastaantulija. Pojilla väistäminen on hanskassa ja molemmat tietävät ja luottavat siihen, että heilläkin on ulkoilurauha riippumatta ohikulkijoista.

Harmi vain, että osalla koiranomistajista on ihme nuuhkimis-pakkomielle ja kaikenlaista muminaa kuuluu, kun kiellän vieraita tulemasta koirineen poikien iholle. 

Pablo viihtyy hangessa yhtä lailla kuin kesällä vedessä :) Kun pyydän Pabloa, että lähdetäänpäs eteenpäin, niin Pablo huutaa koko olemuksellaan: "Ei!"

Hap viihtyy hangessa myös, eikä haluaisi myöskään lähteä sieltä koskaan pois. Hapin taktiikka vastaavassa tilanteessa on katsoa ihanasti: "Nytkö jo!? Minä haluaisin vielä laukata ja leikkiä!"

Meillä on ollut kunnon tauko kaikesta treenailusta. Pikkuhiljaa on tarkoitus alkaa taas verestämään taitoja. Pablon kanssa silmissä siintää BH, Hapin kanssa mennään vaihteeksi agi-kurssille ja näyttely-juttujakin voitaisiin Hapin kanssa alkaa palauttelemaan mieliin.

Pablo-Kulta-Tassu täytti viikonloppuna komeat 4 vuotta. Onnea päivänsankarille :) Synttärin kunniaksi on tietenkin puuhasteltu Pablo "The Tarkkailijan" lempiasioita. On mm. kiskottu hanskaa, muristen tietenkin. On leikitty lempipalloilla eli narupallolla ja Ikean pehmiksellä. On ajettu toisiamme takaa ja on syöty Pablon lempiherkkua, leipäjuustoa. 

Pablo on pysytellyt yhtä mahtavan terveenä kuin aiemminkin, ja sehän on  koiranomistajalle maailman paras asia :) Pablon "Herra The Rohkean ja Itsenäisen" hienot luonteenpiirteet ovat vain vahvistuneet iän myötä. 

Pikku-Tassu on jo 2,5-v. Hap on viime kuukausina aikuistunut urakalla, niin ulkonäön kuin muunkin suhteen. Ja toista samanlaista syli-koiraa ei voi kyllä olla. Hap tulee vaikka miten pieneen tilaan viereen, istahtaa pepulleen, kääntyilee, örisee ja käy lopulta makuulle ja  monesti, ihan kirjaimellisesti: kainaloon :) Iso ja ylväs poika ja aina pitää mammia pehmoisella, lämpöisellä ja jonkun vieressä :)