Kumpikaan pojista ei ole koskaan matkustanut bussilla. Alkuviikosta päätin, että nyt sunnuntaiaamusta, jolloin liikennettä ja matkustajia olisi vähemmän, kokeiltaisiin.

Pablo "The Murisee Leikkiessään, Kiskoessaan ja Merkatessaan Juoksunarttujen Hajuja" jäi aamupäiväksi kotiin viettämään lepoa ja suuntasimme Hapin kanssa bussipysäkin kautta agi-jatkokurssille.

Hap nousi bussiin, matkusti siellä ja astui sieltä ulos kuin vanha tekijä :) Ei minkäänlaista ihmettelyä matkasta, Hap vain tarkkaili muita matkustajia ja höristeli välillä vähän korviaan suhahtaen avautuville oville.

Agi-kurssilla palauteltiin mieliin putkea, keppejä, puomia ja hyppyesteitä. Oli tosi kivaa ja hyvin sujuivat ja taas kerran tuli huomattua, miten kunnon tauot auttavat poikia oppimisessa, asioiden sulattelussa. Kun vielä minun ohjauksenikin kehittyisi samaan tahtiin taukojen aikana. Nykyään Hap myös malttaa odotella rauhassa vierelläni taukoajat.

Kotiläksyksi saimme opetella mm. kosketusalustaa. Ohjaaja sanoi meistä näkyvän, että tokoa on treenattu. Koira seuraa minua, ehkä hieman liikaakin agia ajatellen ja minä seuraan koiraa, liikaa. 

Ostin tällaisen, tosi kätevä, suosittelen. Kesäkuumallakin varmasti kivempi käyttää kuin hiostava treeniliivi.

Ei kai Pikku-Tassu vain toivo ja odota vielä lisää lunta ;-) Pojat kyllä viihtyvät hangessa, juoksevat, leikkivät ja kierivät, mutta minulle tämä lumimäärä jo riittäisi.

Meillä on poikien kanssa ollut kokoajan vain kaksi sääntöä. Ja pakko todeta, että olen aivan sikamaisen tyytyväinen siihen, miten molemmista säännöistä on pidetty kiinni ja ne ovat siksi pojille selviä :)

Ensimmäinen sääntö on, että toisen ruokiin ei kosketa. Jos toinen jotakin jättää, niin vain minä annan ne loput toiselle. Jos annan.

Toinen sääntö on, että hihnassa ei vieraita koiria nuuhkita. Sama homma kuin treenatessa ja etenkin nyt, kun lunta on paljon ja ulkoilupolut kapeita, niin tämä asia helpottaa liikkumista huomattavasti.

Minä, kuten moni muukin useampaa koiraa taluttava, väistän mieluummin suosiolla itse, kuin jään arvailemaan, että väistäisikö se vastaantulija. Pojilla väistäminen on hanskassa ja molemmat tietävät ja luottavat siihen, että heilläkin on ulkoilurauha riippumatta ohikulkijoista.

Harmi vain, että osalla koiranomistajista on ihme nuuhkimis-pakkomielle ja kaikenlaista muminaa kuuluu, kun kiellän vieraita tulemasta koirineen poikien iholle. 

Pablo viihtyy hangessa yhtä lailla kuin kesällä vedessä :) Kun pyydän Pabloa, että lähdetäänpäs eteenpäin, niin Pablo huutaa koko olemuksellaan: "Ei!"

Hap viihtyy hangessa myös, eikä haluaisi myöskään lähteä sieltä koskaan pois. Hapin taktiikka vastaavassa tilanteessa on katsoa ihanasti: "Nytkö jo!? Minä haluaisin vielä laukata ja leikkiä!"

Meillä on ollut kunnon tauko kaikesta treenailusta. Pikkuhiljaa on tarkoitus alkaa taas verestämään taitoja. Pablon kanssa silmissä siintää BH, Hapin kanssa mennään vaihteeksi agi-kurssille ja näyttely-juttujakin voitaisiin Hapin kanssa alkaa palauttelemaan mieliin.

Pablo-Kulta-Tassu täytti viikonloppuna komeat 4 vuotta. Onnea päivänsankarille :) Synttärin kunniaksi on tietenkin puuhasteltu Pablo "The Tarkkailijan" lempiasioita. On mm. kiskottu hanskaa, muristen tietenkin. On leikitty lempipalloilla eli narupallolla ja Ikean pehmiksellä. On ajettu toisiamme takaa ja on syöty Pablon lempiherkkua, leipäjuustoa. 

Pablo on pysytellyt yhtä mahtavan terveenä kuin aiemminkin, ja sehän on  koiranomistajalle maailman paras asia :) Pablon "Herra The Rohkean ja Itsenäisen" hienot luonteenpiirteet ovat vain vahvistuneet iän myötä. 

Pikku-Tassu on jo 2,5-v. Hap on viime kuukausina aikuistunut urakalla, niin ulkonäön kuin muunkin suhteen. Ja toista samanlaista syli-koiraa ei voi kyllä olla. Hap tulee vaikka miten pieneen tilaan viereen, istahtaa pepulleen, kääntyilee, örisee ja käy lopulta makuulle ja  monesti, ihan kirjaimellisesti: kainaloon :) Iso ja ylväs poika ja aina pitää mammia pehmoisella, lämpöisellä ja jonkun vieressä :)

Pojat viettivät vuodenvaihteen mukavasti nukkumalla :) Molemmat pötköttelivät umpi-unessa jo klo 19.30, vähät välittäen mistään räiskinnästä. Yli viiden tunnin ulkoilut päivällä, leikit yhdessä ja muiden kanssa sekä muut puuhastelut kotona siihen päälle, tekivät tehtävänsä ja hulmuturkkeja vässäs illalla ihan sikana.

Pablo nukahti tuttuun Uuden Vuoden tapaansa kylppärin lattialle. Pablo ei räiskinnästä tykkää, mutta ei myöskään anna älämölön pahemmin haitata itseään. Itseasiassa Pablo välittää älämölöstä joka vuosi entistä vähemmän. Hienoa Pablo-kulta :) Täysin rentona ja rauhassa Pablo nukkui nytkin, kun kävin muutaman kerran kylppärissä katsomassa.  

Sen verran pojat välillä heräsivät, että tulivat juoksujalkaa jääkääpille, kun kuulivat, että joku avasi kinkkupussin ;-) Ja pari kertaa kävivät illan mittaan karjaisemassa ikkunan edessä suurimmille paukuille. Sitten takaisin pötkölle omille paikoilleen, örähdys ja silmät kiinni.

Hapin kanssa käytiin iltapissalla vielä räiskeen aikana. Pikku-Tassu vain tepsutteli touhukkaana eteenpäin, tutki hajuja ja nosteli jalkaa. Ihanaa Hap-kulta :)

Tänään riitti tarkkailtavaa, oli tosi kaunis sää ja kaikki tuntuivat ulkoilevan yhtäaikaa.          

Tänä vuonna vietettiin vaihteeksi vihreää joulua. Jouluaattona ulkoillessamme pojat pysähtyilivät moneen kertaan katselemaan ja kuulostelemaan outoa hiljaisuutta. 

Aikansa ihmeteltyään muiden puuttumista, pojat aloittivat takaa-ajon ja laukkakilpailun, taistelun kepistä, risusavotan ja hajujen tutkimisen :) Treenikentällekkin, jonka ohi kuljimme olisivat halunneet, mutta ulkotreenit ovat toistaiseksi talvitauolla, koska minulta jäätyisivät kädet. 

Jouluruokana pojat saivat herkkujaan, mm. nam-nam-omenaa, lohta, uunimaksaa ja possukorvat + tassukeksejä. Leluja on entuudestaan valtavasti ja taas saivat lisää :)  

Tänään oli huippu-kivaa, kun parin päivän hiljaiselon jälkeen, päästiin taas leikkimään kavereiden kanssa. Nahkakaveri tuli lenkillä vastaan ja voi, että kun kaikilla kolmella oli juteltavaa ;-)

Lumesta ei ole tietoakaan ja ulkona on tosi pimeää. Monilla kaverikoirilla on jo pitkään ollut heijastinliivit. Nyt hankin sellaiset pojillekkin. Liivit ovat Best Friend-merkkiä ja molemmilla kokoa Rottweiler.

Kumpikaan ei ole yhtään ihmetellyt liivien pukemista ja tosi hyvin liivit tuolla pimeässä tuovat koiraan näkyvyyttä.

Itselläni on liivit myös, joita toistaiseksi käytän aika harvoin. Otsalamppua käytän päivittäin. Jo on kumma, jos ei meitä näe ;-)

Tänä vuonna kultapojista vain Pablo osallistui Messariin. Pikku-Hap sai viettää sillä välin kotona kaikessa rauhassa kunnon lepohetkiä :) Ensi vuonna on tarkoitus tehdä toisinpäin, tietysti tuomarit huomioiden.

Colliekehässä oli upeita uroksia paikalla, tilaakin ihan kohtuullisesti ja luokat etenivät hyvällä vauhdilla. Molemmat tuomarit jakoivat vain muutamat eri:t/luokka, mikä on hyvä asia. Me saimme kotiintuomisiksi eh:t molempina päivinä.

Pabloa taisi ilahduttaa koko Messarissa eniten su:na Vappu-neiti :) Vappu on Pablon siskon-tyttö. Arvoisa Pablo-herrahan ei todellakaan kiinnostu kenestä tahansa koirasta, joten Vappu-neiti saa olla tyytyväinen, että Pablo suvaitsi osoittaa kiinnostusta häntä kohtaan ;-) Yleensä Pablo vain vilkaisee, joskus vähän nuuhkaisee, sitten lähes heti kääntää selkänsä muille koirille ja jatkaa lempipuuhaansa eli ympäristön tarkkailua, muista välittämättä.

Seuraavat näyttelyt Pablolle ensi kesänä, Hapille nyt tulevana talvena.

Aina ei kaikki mene suunnitelmien mukaan. Tänään olisi ollut Pablon kauan odotettu BH-koepäivä, mutta koe jäi käymättä, sillä Pablo satutti aamuhämärässä lähimetsikössä toisen silmänsä.

Aamulenkiltä palatessamme huomasin Pablon pitävän toista silmäänsä kiinni. Kotona selvisi, että silmän ympärys on turvoksissa, silmä punoittaa ja sitä aristaa. Silmän tilaa setviessä kului sen verran aikaa, että enää meillä ei olisi ollut koepaikalle kyytiäkään.

Jäimme siis kotiin parantelemaan ja tarkkailemaan silmää. Uutta koepaikkaa ei enää tämän vuoden puolelta löydy. Harmittaa todella paljon, mutta silti mitkään kokeet tms. eivät mene koiran hyvinvoinnin edelle.

Hap, niin valtavan ystävällinen ja huomaavainen poika, on alkanut käynnistämään imurin, aina kun otan sen esille :)  Hap nousee etujalkojensa varassa imurin päälle (pidän tietysti imuria paikoillaan, ettei se vain luiskahda pois alta) ja Hap läpsäyttää toisella tassullaan käynnistysnapin kohtaa. Hap teki tuon kerran vahingossa, sitten aloin palkkaamaan Hapia siitä.

Ostin hiljan pojille eka kertaa broilerin sydämiä. Voihan lurpsis-lurpsis ja maiskis-maiskis, että olikin hyvää, maistuivat niin valtavan hyvin molemmille :) Pitää kehittää jokin kuivatusmenetelmä sydämille, niin aion jatkossa käyttää niitä koulutusnameina.

Pablo kuopii maata merkkailunsa päätteeksi yleensä ihan maltillisesti. Hap "The Potkujalka Ponteva" taas kuopi maata jo pentuna niin, että ei jäänyt kenelläkkään epäselväksi, kuka oli käynyt merkkinsä jättämässä ;-)

Olenkin ulkoilupoluilla oppinut kuulostelemaan selustaani erityisen tarkasti Hapin merkkaillessa. Pari iltaa sitten en kuitenkaan ollut tarpeeksi skarppina ja takaamme juossut lenkkeilijä sai aimo annoksen mutaa, risuja, lehtiä, yms. päällensä. Pyytelin anteeksi, lenkkeilijä vain hymyili iloisena ja sanoi: "Voi, ei se mitään. Sehän on Lassie!" ;-)

Hap on saanut uuden kaverin reilu 4-v:sta rottisnartusta. Leikkivät tosi nätisti yhdessä. Mutta Pablo on silti yhä ykkös-leikkikaveri ja kepin kiskonta veljesten kesken on maailman parasta :)

Aikoinaan opeteltiin Pablo "The Tarkkailijan" kanssa tokon luoksetulo eteen istumisen kautta.

Jälkeenpäin harmittelin, ettei oltu opeteltu sitä suoraan sivulle tulona. Sillä tavoin olisi jääänyt yksi virhemahdollisuus pois. Tuosta viisastuneena, olen opettanut Hapille toko-luoksetulon suoraan sivulle istumisena.

Mutta.

Nyt, kun BH häämöttää Pablon kanssa edessä ja Hapin kanssa tulevaisuudessa, niin tajusin, että joudutaan silti vielä Hapinkin kanssa opettelemaan eteenistuminen. On tämä harrastelu niin hauskaa ;-) Koskaan ei ole valmis.

La:na oltiin henkarien-pilkkoja Pablon kanssa taas BH-kurssilla ja tänään su:na käytiin Pablon kanssa luonnetestissä. Tuhannet kiitokset Lissu ja Isa :)

Testi sujui odotetulla tavalla. Pablo näytti, ettei pienistä hätkähdä eikä turhia hermoile, että elää tässä ja nyt ja, että on avoin, itsevarma ja rauhallinen. Tuomareiden mukaan minulla on erinomainen collie :) Olen ehdottomasti samaa mieltä. Paitsi, että minulla on niitä kaksi :) Pablolle tuomarit sanoivat, että sinähän olet varsinainen "äijä" :)

Toimintakyky: Kelkka: Pablo siirtyi heti eteeni haukkumaan, kun kelkka alkoi liikkua ja Pablo huomasi sen. Kelkan lähestyessä Pablo siirtyili haukkuen hihnassaan puolelta toiselle, minun seistessäni liikkumatta paikoillani. Pablo seisoi välillä kahden takajalkansa varassa. Kelkan pysähdyttyäkin Pablo vielä haukkui kelkalle. Kun otin kaksi askelta kohti kelkkaa, Pablo tuli perässäni  nuuhkimaan sitä. Nuuhkittuaan hetkisen, Pablo ei enää kelkasta välittänyt. Pimeä huone: Pablo liikkui huoneessa ja kävi pari kertaa ihan vieressäni, mutta ei kuitenkaan koskenut minua, vaan palasi takaisin huoneen alkupäätä tutkimaan. Muutaman tarkistuskierroksensa jälkeen Pablo tuli luokseni. Toinen tuomari totesi, että Pablo lopulta jäljesti minut ;-)

Terävyys: Seinä: Pablo oli kuulemma ihan rauhassa istuen tarkkaillut lähestyvää uhkaajaa. Uhan loputtua Pablo oli nuuhkinut saman tien uhkaajan vitsaa, että mikäs oksa tämä on :)

Puolustushalu: Omistajaa uhataan: Pablo siirtyi heti eteeni haukkumaan uhkaajalle ja pysyi siinä kokoajan. Uhan loputtua suhtautui uhkaajaan rennosti. Pablo jäi kivaksi osoittautuneen uhkaajan luo, minä kävelin pois, Pablo päästettiin vapaaksi ja Pablo juoksi kutsusta 100-lasissa kiitolaukkaa suoraan luokseni :)

Taisteluhalu: Leikki: Pablo ampaisi heti tuomarin keppiin kiinni ja välillä oikein murisi "tänne se keppi, pRkL!" Oli niin pahana ;-) Olen vähän yllättynyt, että Pablo todella noin valtavan kovasti innostui leikistä. Tuomari osasi leikittää hyvin :)

Hermorakenne: Tuomareiden mukaan hyvät hermot ja olen niiiiiiiin samaa mieltä. Pablon kanssa on niin helppo elää, olla, tehdä ja liikkua missä tahansa.

Temperamentti: Tynnyri: Väisti heti sivuun ja jatkoi rauhassa matkaansa. Uudelleen ohi kulkiessamme käveli suoraan tynnyriä nuuhkimaan.

Kovuus: Teltta: Väisti ja kulki uusintakierroksella rauhassa ohi.

Iloinen keppien-pilkkoja Hap, pääsee samaan testiin noin vuoden kuluttua.

Pe:na oltiin Hapin kanssa pujottelukoulussa, viimeksi ollaan pujoteltu koirakoulussa reipas vuosi sitten. Tuolloin käytettiin namikäsi-taktiikkaa. Nyt opeteltiin niin, että palkka tulikin muualta kuin minun kädestäni ja vasta pujottelun päätteeksi. Ideana se, että koira keskittyisi katsomaan eteensä, ei minuun ja minun käteeni, ja keskittyisi tekemään sen edessään näkyvän tehtävän ihan itsenäisesti. Myöhemmin tästä olisi se etu, että minun koiraa hitaampana etenijänä, ei tarvitsisi juosta hikihatussa jatkuvasti koiran vierellä.

Ihan kiva kokeilla eri tapoja, kaikissa on puolensa. Katsotaan sitten ajan kanssa, mikä tapa alkaa parhaiten sujua meillä.